Miekkalehto sijaitsee pienessä Pärölän kylässä (ruots. Pärö) kaksikielisessä Loviisassa, Etelä-Suomessa. Sen omistaa 32-vuotias suomenruotsalainen Katla Svärd, jonka esi-isä Harald Svärd perusti Miekkalehdon aikoinaan. Miekkalehto oli alunperin 18-paikkainen hevostalli, mikä oli ajalleen varsin suuri maalaistalli, mutta tallia laajennettiin huomattavasti vuonna 2015.
Lillalund, tontti, jolla Miekkalehto seisoo, on laaja joenrantatontti, josta yli puolet on yhä kuusi-, mänty- ja leppämetsää. Miekkalehto on lähinnä hevostallin nimi; Talli on punainen latorakennus, jossa on hevosten karsinat ja yhdistetty varuste- ja rehuhuone. Tallissa ei ole laisinkaan pesukarsinoita, vaan tarvittaessa hevoset pestään ulkona. Hoitotoimenpiteitä varten hevosen voi kiinnittää käytävälle. Varuste- ja rehuhuoneesta löytyy nimensä mukaisesti hevosten varusteet sekä kaikki rehut, paitsi heinät, joita säilytetään pihalla. Tallin yhteydestä löytyy katoksellinen ratsastuskenttä, sekä hevosten laidunaitaukset. Hevoset ulkoilevat ympäri vuoden samoissa aitauksissa. Miekkalehdossa ei ole maneesia, mutta sen sijaan paljon hyviä maastoreittejä, joista muutamille on rakennettu maastoesteratoja.
Lillalundin asuintalo on tallirakennuksen kaltainen punainen puurakennus. Asuintalossa on kaksi kerrosta; Alakerrassa on tilava eteinen, kodikas keittiö ja ruokailutila, kylpyhuone, yksi makuuhuone, ja olohuoneen virkaa toimittava sali. Yläkerrassa on toinen kylpyhuone ja kolme makuuhuonetta. Alakerran keittiöstä on myös käynti aidatulle takapihalle, joka toimii pääasiassa puutarhana. Katla Svärd kasvattaa puutarhassa yrttikasveja, vihanneksia, juureksia ja hedelmäpuita, joiden tuotoksia Katla myy paikallisilla markkinoilla.

Miekkalehto on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Suomenruotsalainen Harald Svärd osti Loviisanlahden rannalta vastaraivatun metsätontin, vanhalta nimeltään Lillalund, vuonna 1845, ja ryhtyi rakennuttamaan tallia vuonna 1849. Miekkalehdon talli valmistui vuonna 1853, ja maataloudellinen työhevoskasvatus alkoi seuraavana vuonna. Tuolloin Miekkalehto asutti paitsi Lillalundin tontin hevoset, myös neljän vierekkäisen tontin hevoset suuren kokonsa ansiosta. Päröläiset työhevoset olivat suomalaisia risteytyshevosia, joita oli jalostettu raskailla ruotsalaisilla, venäläisillä ja virolaisilla hevosilla. Työhevosia kasvatettiin maatalouskäyttöön vuoteen 1915 asti, jolloin Suomen valtio huostaanotti Miekkalehdon sotahevosjalostusta varten. Miekkalehdon työhevosista kykenevät lähtivät rintamalle, ja jalostuskäyttöön kelpaavat synnyttivät sotahevosvarsoja. Vuonna 1919 Suomi oli itsenäistynyt, ensimmäinen maailmansota ja Suomen sisällissota olivat päättyneet, ja Miekkalehto palautettiin silloiselle omistajalle, Haraldin pojanpojalle Ivar Svärdille. Ivarille myönnettiin vuonna 1921 kunniakirja Miekkalehdon toiminnasta sodan aikana.
Maalaishevoskasvatus jatkui vuodesta 1919 vuoteen 1940 asti, jolloin Miekkalehto vastasi jälleen sodan kutsuun. Kuten vuonna 1915, Miekkalehdosta tuli sotahevostalli ja kaikki kykenevät hevoset palvelivat toisessa maailmansodassa sekä Suomen talvisodassa vuosina 1940-1945. 1940-luvulla Miekkalehdon omisti Ivarin poika Magnus, joka sittemmin menehtyi vuonna 1964. Magnusilla oli kolme lasta, pojat Björn ja Einar, ja tytär Kerstin. Pärölän maatalous koneellistui kovaa vauhtia 1960-luvulla, eivätkä Magnusin lapset halunneet pitää turhaksi jäänyttä hevostallia, joten Miekkalehto myytiin sen oltua Svärdin suvussa yli 100 vuotta. Miekkalehto näki kaksi uutta omistajaa, Lennart Aittokallion ja Tapani Toivolan. Aittokallio osti Miekkalehdon vuonna 1977, ja kasvatti tallissa ravihevosia lähes 15 vuotta, mutta 1990-luvun alun lama ajoi lopulta Aittokallion ravitalliyrityksen alas. Toivola osti Miekkalehdon vuonna 1999, ja tallissa asui perheen lasten kaksi harrastehevosta kuuden vuoden ajan. Toivolan lapset muuttivat pois perhekodista Lillalundin tontilla, ja Toivola möi Miekkalehdon muuttaakseen pienempään taloon Porvoossa.
Historiallinen talli jäi unholaan. Se seisoi tyhjänä vuodesta 2005 eteenpäin, eikä sitä oltu kunnostettu Magnus Svärdin kuoleman jälkeen. Tallille ei kuitenkaan annettu purkulupaa ja lahoava talli ajoi potentiaaliset ostajat pois, joten Miekkalehto pysyi tyhjänä ja markkinoilla yli 17 vuotta. Se koki uuden tulemisen vasta 2012, kun Svärdin suku palasi talliin melkein 50 vuotta myöhemmin. Katla Svärd, Magnus Svärdin pojan Björnin lapsenlapsenlapsenlapsi, osti, kunnosti ja myöhemmin Loviisan kunnan suostumuksella laajensi sukunsa vanhan maatilan, ja toi maalaishevoset takaisin Miekkalehtoon.