Westernvalmennus, 24. maaliskuuta 2025, kirjoittanut Valeria Melis

Tänään valmennusvuoron saivat Marcella ja australialaisori Jackman. Ratsukko oli jo alkukäyntejä tiluksilla käynyt kävelemässä ja saivat tehdä ravi-laukkaverryttelyjä odotellessaan, kun asettelin kuusi tolppaa keskihalkaisijalle sopivien pituuksien päähän toisistaan. Ennen kuin ratsukko kuitenkaan pääsisi pole bendingin pariin pistin heidät hieman työskentelemään reiningin kanssa. Vaikka Jackmanin painotus onkin nopeuslajeissa, saadaan reiningillä pohjatöitä sitä varten hyvin tehtyä. Nopeuslajeissakin tarkat käännökset ja hevosen kuuliaisuus ovat tärkeitä elementtejä. Muutoinkin suunnitelmanani oli tänään hioa enemmän tekniikkaa, kuin varsinaista nopeutta. Hyvällä tekniikallakin saadaan sekunteja säästettyä.

Aloitimme pienellä radan tyngällä, eli ratsukon tuli ratsastaa vauhdikasta laukkaa toisesta päästä kohti toista päätä, tehdä rollback vasemmalle vauhdissa ja toisessa päässä taas sama, mutta oikealle. Areenan keskelle tultaessa tuli tehdä tiukka pysähdys, kaksi spiniä vasemmalle, lyhyt seisahdus ja kaksi spinniä oikealle. Tämän jälkeen nostettiiin laukka ja tehtiin vasempaan kierrokseen kolme isoa ympyrää: yksi iso ja nopeatahtinen, toinen pienempi kauniissa työskentelylaukassa ja kolmas vielä nopeassa laukassa. Tämän jälkeen toinen samanmoinen setti toiseen suuntaan. Jackmanilla näytti olevan kivan näköinen jog, eli hidas ravi, ratsukon kuunnellessa tarkkaavaisena selostusta tehtävästä. Melkein olisin noin nätillä menolla erehtynyt sitä reining-hevoseksi luulemaan vielä. Orin spinit eivät kaikista ketterimmät olleet, mutta rollbackit osoittivat sen tehneen pole bendingiä leipälajinaan, sillä tiukat käännökset ovat kriittiset siinä lajissa. Jackmanin työskentelylaukasta huomasi, ettei sen kanssa sitä ole niin kovasti hiottu, mutta kun oria pyydettiin eteenpäin, niin kyllä löytyi liikettä. Näiden verryttelyiden jälkeen pääsimme sitten tolppien pariin.

Aloitimme sillä, että ratsukko ravasi tolpat, otti tuntumaa etäisyyksiin ja otti vielä, muutamat spurtit päästä päähän rollbackien kera. Sitten lähdimme suorittamaan ja mitään aikoja emme tänään ottaneet vaan keskityin silmä kovana ratsukon tekniikkaan. Jackman tuntui olevan luonnostaan eteenpäinpyrkivä ja hyvässä tasapainossa kulkeva. Kokeneella ratsukolla tehtävä oli hallussa, mutta pientä viilausta teimme muun muassa ratsastajan tuntuman kanssa, jotta ori olisi välittömästi kontrollissa hyvin pienellä liikkeellä. Pujotellessa Marcella meinasi hieman heittää ohjaa tuntumalta orin suorittaessa melko autopilotilla, mutta tässäkin lajissa pienillä asioilla on merkitys. Pientä tahtirikkoa oli havaittavissa suorituksissa ennen kuin Marcella sisäisti uusia vaatimiani asioita, mutta havaitsin selkeää jämeryyttä nyt koko radan ratsastuksessa, eikä vain päätyjen käännöksissä.

Koska saman tehtävän jankkaaminen kävisi pian tylsäksi meille kaikille, vaihdoimme loppuun vielä tolpat barrel racing asetelmaan. En jaksanut isoja tynnyreitä areenalle vieritellä, joten tolpat tekivät tehtävän tänään ihan yhtä hyvin. Tällä tehtävällä otinkin syyniin enemmän ratsastajan istunnan, eli lähinnä tasapainon säilyttämisen satulassa kaarteiden aikana. Marcellan ollessa täysiammattilainen lännenratsastuksen saralla, huomasin hänen hieman jopa ärtyvän jouduttuaan niin kovaan syyniin tänään istunnasta ja tuntumasta, mutta koitin sulkea naisen tuiman katseen pois ajatuksistani ja pidin pääni. Teimme muutamia harjoituksia feikkitynnyriemme parissa, ennen kuin totesin, että kyllä hyvä tuli. Marcellakin tuntui vähän leppyvän päästessään loppukäyntejä kävelemään ja totesi tässä olleen paljon hyödyllistä jatkoa varten.

Tarinakilpailut Orange Wood Ranchillä, 28. helmikuuta 2021, kirjoittanut Robert Thatcher

Orange Wood Ranch held a Western Riding Cup race the last Sunday of February, and Paloma insisted on travelling there for the competition. I pinched my nose, “do you have any idea how cold it is in Yukon this time of year?” She decided not to even hear me and already made plans for travelling and who to take with us. “I’m taking Kate and Jackman. Maybe Luna, what do you think?” she asked, and without waiting for an answer continued, “I think you should take Bud, Bucky and Cross. What is it with you and stallions? You barely ever ride the mares.” Again, Paloma didn’t even wait for me to answer before getting deep into planning the trip to Canada, borderline Alaska.

Paloma had visited Orange Wood Ranch previously this month to check out a stallion for one of our mares - Kate actually - and I was quite sure I knew why she was yearning to return; The owner of the stallion had been a rough “lone wolf” type of man, who Paloma had apparently identified with. “Not on the surface”, she had said, “but deeper within. He has this very hard shell, but I’m sure there is a kindred spirit inside.” I chalked it up to Paloma being still young and impressionable, but there was no need to tell Paloma this; She would snap out of it sooner or later, no doubt.

I will never get over the sight of Paloma in competition gear. She makes an incredible team with hot-headed Kate, and I’m definitely making her compete both of Kate’s foals in the future when they hit the scene. Paloma’s color is bright blue or whatever the shade is called, and it looks stunning on her. She had become almost like a daughter to me, but I am unfortunately aware the feeling is not mutual - which brings us back to the real reason we were here today. Paloma was looking forward to seeing that Barrett guy again, who I believe Paloma to be creating into a father figure in her mind. Again, very impressionable. I found myself looking around every now and then, just out of curiousity, in case Barrett would show up. I mean, the Cup was a large event, so you’d think the barn workers would attend as well. And judging by Paloma’s description, he would be hard to miss.

Towards the evening it became apparent Paloma hadn’t seen him, because she seemed upset. Of course she tried to hide it, but as I said, she was like a daughter to me. I knew her, I could see behind her cute masquerade. I laid my arm across her shoulders and tried to cheer her up by telling how great she was with Kate; Jackman and Luna weren’t troublemakers, she would be able to ride them in her sleep. I knew she knew that I knew she was upset, but played along as we both pretended she wasn’t. “Jackman is in great shape”, she commented, “he was pretty strong in those Barrel Race turns.”