i. One Eye Jack xx syntyi Kentuckyssä, missä siitä yritettiin kasvattaa laukkahevosta emänsä jalanjäljissä, mutta Jackiltä puuttui kaikki kunnianhimo ja kuumaverisyys, mitä laukkahevoselta odottaisi. Sen isä, heikompaa uraa tehnyt laukkahevonen Cotton Eye Joe, yhdistettiin superstaralaukkuriin Supersonicspeediin toiveena saada edes keskivertovarsa, mutta sen laukkaura ei koskaan päässyt edes alkamaan, sillä se teki parhaimmillaan välttäviä suorituksia harjoituksissa. Jack myytiinkin kenttäratsuksi Indianaan neljävuotiaana, kun siitä ei saatu leivottua laukkahevosta. Rehellisesti sanottuna Jack ei kuitenkaan ollut kummoinen kenttäratsukaan. Se oli sopivan rohkea, ei täysiveriselle tyypilliseen tapaan uhkarohkea, ja meni ylitse esteestä kuin esteestä, mutta vain miellyttääkseen ratsastajaansa. Harrastehevosena se oli erinomainen, mutta kilpailuissa sillä ei vain ollut resursseja pärjätä korkealla tasolla. Sillä olisi ollut osaamista CIC3- tai jopa CIC4-tasolle, mutta ei luonnetta, minkä vuoksi se kilpaili vain seuratasolla Indianassa, mutta toimi hyväluontoisena, lapsiystävällisenä opetusmestarina. Luonteensa ja menestyksen puutteensa vuoksi Jackistä ei myöskään tullut suosittua jalostushevosta edes kenttäratsastuksen puolella, vaikka sillä oli komea rakenne, silkkiset jouhet, ja kauniit, tummat silmät. Jack eli kuitenkin mukavan, hiljaisen elämän Indianassa, missä se lopulta nukkui pois hurjassa 33 vuoden iässä.

ii. Cotton Eye Joe xx oli iso ja komea kentuckylainen laukka-kautta-kenttähevonen; Se aloitti uransa laukkaurheilussa ja kävi se muutamassa nimekkäämmässäkin kilpailussa, mutta huonolla menestyksellä. Sillä oli voittoviettinen pilke silmäkulmassaan, mutta se ei vain ollut menestyksekäs juoksija. Joen isä oli Hillbilly Disco, etelä-carolinalainen paikallisissa kehänjuoksuissa menestynyt urheiluhevonen, ja sen emä oli Floridassa syntynyt, Alabamaan laukkaamaan muuttanut Cotton Candy. Candyllä oli menestynyt laukkasuku, mutta se itse oli heikko juoksija itse, ja Joen omistaja oli saanut sen ostettua halvalla toiveenaan, että Candy periyttäisi sukunsa ominaisuuksia varsoilleen, vaikka niitä ei ollut siunaantunut sille itselle. Joesta ei kuitenkaan tullut yhtään sen kummempi laukkuri, ja lopulta se siirtyi kenttäratsastukseen, missä se pärjäsi sisäisen palonsa ansiosta huomattavasti paremmin. Joe kilpaili menestyksekkäästi CIC3-tasolla ja sen menestys kenttäkilpailuissa poiki sille kilpauraa seuranneen siitosuran. Joe jätti jälkeen reilun kourallisen jälkeläisiä, pääasiassa kenttähevosia, vaikka Joen omistaja kovasti yrittikin saada siitä myös oikeaa rahaa tuottavia laukkavarsoja. Joe jouduttiin lopettamaan vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi 24-vuotiaana.

ie. Supersonicspeed xx oli juuri sitä, mitä Cotton Eye Joen omistaja oli toivonut omilta laukkahevosiltaan. Senna oli kansainvälisen huippunimen Supersonicmanin 12. jälkeläinen ja se myytiin vuoden vanhana kentuckylaisessa laukkahuutokaupassa huimalla kahdella miljoonalla dollarilla, ennen kuin se oli edes käynyt satulan alla, vaikka sen emä olikin vähemmän tunnettu, mutta palkitusta suvusta syntynyt kentuckyläinen Lightyear-tamma. Sennasta kasvoi kuitenkin kaikkien ennusteiden mukaan iso, voimakas (-tahtoinen) ja vahva laukkakilpailuhirmu, joka niitti isänsä tapaan mainetta maanlaajuisesti Yhdysvalloissa. Senna keräsi pokaaleita kuin roskaa, ja voitti muun muassa Kentucky Derbyn, sekä sijoittui Santa Monica Handicapissa surullisenkuuluisalla Santa Anita Parkin laukkaradalla. Voitokkaan, ennätyksiä rikkoneen uransa jälkeen Senna siirtyi yhdeksi Kentucky kalleimmista siitostammoista, ja sen astuttaminen omalla orilla maksoi mielettömät tuhat dollaria, mutta siltikin se teki yhdeksän varsaa ennen eläkettään, joista kuudesta tuli sukunsa veroisia kilpahevosia. Senna ansaitsi kutsumanimensä Kentuckyn kultahanhi, ja tuotti omistajalleen omaisuuden. Sennan menestys vaati kuitenkin veronsa, ja se jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana kiihkeää uraa seuranneiden kroonisoituneiden jalkavaivojen vuoksi.

e. Baltimore Baby xx oli marylandilaisen laukkasuvun kuopus. Se ruksasi kaikki ruudut, kun kuvaillaan ihanteellista laukkatäysiveristä. Baby oli nopea lyhyen matkan juoksija, sillä oli hyvä, laukkaurheiluun soveltuva rakenne ja tulinen, mutta käsiteltävä luonne; Babyllä oli paljon itsearvostusta, mutta sillä oli hyvä pelihenki, eikä se koskaan ollut hankala käsitellä. Se tuli tunnetuksi räjähtävistä lähdöistään kilpailun alussa, mikä teki siitä heikon pitkän matkan juoksijan, mutta vaikka se pärjäsi loistavasti lyhyillä matkoilla, siitä ei koskaan tullut maanlaajuista suosikkia; Kentuckyssä tai Floridassa se olisi ollut ihan pikkutekijä. Marylandin laukkapiireissä se oli kuitenkin paikallinen tähti, ja vaikutti marylandiläisiin laukkasukuihin kilpauransa jälkeen. Baby aloitti kilpailemisen kolmevuotiaana, ja kilpaili kahdeksanvuotiaaksi asti, minkä aikana se voitti 18 lähtöä ja sijoittui 39:ssä. Siitosurallaan Baby toi maailmaan kuusi täysiverivarsaa, joista kaikista kasvoi kilpalaukkureita; Niistä neljä jäi Marylandin osavaltioon jatkamaan sukuaan, yksi myytiin ratsuksi Pennsylvaniaan, ja Baltimore Jack xx myytiin Delawareen, mistä se aikanaan myytiin eteenpäin meille Italiaan. Baby jäi kuudennen varsansa jälkeen eläkkeelle, ja ehti olla eläkkeellä 20-vuotiaaksi asti, ennen kuin se jouduttiin lopettamaan huonojen jalkojen vuoksi.

ei. Baltimore Murderer xx oli marylandiläis-kalifornialainen laukkahevonen. Sen isä, Hollywood Highfly, syntyi Kaliforniassa ja muutti kolmevuotiaana maan halki Marylandiin, ja sen emä Miss Murder oli syntyjään marylandiläinen. Murdock oli paikallinen kuuluisuus, olihan se prameaa kalifornian sukua, mutta myös yksi osavaltion nopeimpia hevosia nelivuotiskaudellaan. Viisivuotiskaudellaan se oli kolmanneksi nopein, ja vaikka se sen jälkeen putosi ranking-listoilta, se pysyi kansan suosikkina vielä kauan kilpauransa päättymisenkin jälkeen. Murdock oli tunnettu paitsi nopeudestaan, myös vaikeasta luonteestaan, ja se diskattiin monista kilpailuista sen heitettyä ratsastajansa alas, eikä ollut ennenkuulumatonta, että se olisi kilpatallissa purrut toista hevosta. Se oli kuitenkin varma menestyjä ja vei useimmiten kotiin vähintään pronssipokaalin. Viisivuotisen laukkauransa aikana Murdock voitti 21 lähtöä ja sijoittui 32:ssa - se olisi sijoittunut enemmänkin, jos sitä ei olisi jouduttu hylkäämään huonosta käytöksestä. Murdockin loppu oli valitettavasti arvattavissa, se oli vahvasti kilpaviettinen ja täysiverisen kipakka, ja se kuoli laukkaradalle ratsastusonnettomuudessa kahdeksanvuotiskaudellaan ennen kuin se ehti eläköitymään laukkauraltaan. Murdock ehti kuitenkin uransa aikana jättämään 11 varsaa, joista kahdeksan saavutti ainakin yhden voiton laukkakilpailuissa.

ee. Money Honey xx oli Marylandissä syntynyt ja kasvanut kaunis voikko. Sen molemmat vanhemmat olivat vanhan linjan marylandiläisiä, kumpikin keskivertolaukkureita; Warbucks voitti pienemmissä kilpailuissa kourallisen kultapalkintoja, Pennywise ei voittanut kuin harvakseltaan, mutta ne sijoittuivat hyvin ja pärjäsivät oman osavaltionsa kilpailuissa. Honey tuli paljolti vanhempiinsa, sillä ei ollut montaa voittoa plakkarissaan, mutta sijoituksia senkin edestä. Sen heikkous oli vahva alku, joka nosti sen kärkeen, mutta sitten sen vauhti hidastui, ja joku muu pääsi ensimmäisenä maaliviivan yli. Honeyn heikkoa voittoprosenttia paikkasi kuitenkin rauhaisa, miellyttämisenhaluinen luonne ja sen hieno rakenne ja väritys, mitkä tekivät siitä hyvän tamman yhdistää voitokkaisiin ja toisinaan varsin hankaliin oreihin, erityisesti jos orien rakenne jätti toivomisen varaa. Laukkauransa jälkeen Honey siirtyi paitsi siitoskäyttöön, myös näyttelyuralle. Se pärjäsi laukkauraansa paremmin näyttelykehissä, ja kantakirjattiin ykköspalkinnolla vanhemmilla päivillään. Honeyn siitosura oli kuitenkin suurin menestys, se oli lempeä ja rohkaiseva emä varsoilleen, ja kaikista sen kymmenestä varsasta kasvoi hienoja ja vahvoja hevosia, joilla oli sekä hyvä luonne, että komea ulkonäkö. Honeylle siunaantui myös pitkä, kivuton elämä; Se lähti taivaslaitumille vasta 28-vuotiaana, ja silloinkin hammasvaivojen vuoksi.