Hemuuli

No Hemuuli tietysti!

VH25-317-0004 PKK6927

Hemuuli, “Hemmu”
Muuli, tamma, 148 cm
Ruunihallakonkirjava E/E A/a D/d W20/w

Syntynyt 22.12 2021 Suomessa, ikääntyy reaaliajassa
Kasvattanut Kasvattaja EVM
Omistaa Omistaja VRL-14085

Koulutustaso helppo B, 80 cm, harrasteluokka
Yleispainoitteinen, koulutettu ajoon ja westernratsastukseen

Muulimainen

Oikea kysymys olisi, että mihin muuli EI pysty?

Näyttelyt Kouluratsastus Esteratsastus Maastoesteratsastus Kenttäratsastus Lännenratsastus Matkaratsastus Valjakkoajo Muut kilpailut

Mitä ne sanokaan, että Paholainen pukeutuu Pradaan...

Varusteliikkeet: Equestrian PRO, Hemsbury Saddlery, Mestyn Varuste, OddPixel, Reiterkeller, Ruusupihan varustepuoti, Varustekartano

No ainaki kilon säkki porkkanoita!

Lineart © SomeLines / DeviantArt ^{[1] [2]}

Päiväkirjamerkintä: “Hullua päässä”, 08. tammikuuta 2023, kirjoittanut Kielo

Hullua päässä - pakkohan mulla oli olla. Yli vuoden ajan rahaa säästettyäni mä vihdoin tein sen, mä pakkasin tavarani ja muutin Lieksasta Hankoon. Pankkilainan turvin mä ostin pienen mummonmökin Lappohjasta Pohjois-Hangosta. Se on oikeasti pieni, sinne ei mahdu kuin sänky, pieni sohva ja tv-taso, ja ruokapöytä. Yhdellä seinällä on onneksi sisäänrakennettu kirjahylly ja sänky on heti ikkunan alla. Kaupungissa sellainen olisi ollut ihan järkkyä, kun ikkunasta näkisi suoraan sänkyyn, mutta täällä metikössä ei taatusti olisi ketään. Malvan mä ajoin Täktomiin, 20 minuutin päähän mun mökistä; Kultasaaren Kartano ei sitten todellakaan ole mikään mummonmökki, ja sen takia mä Malvan sinne muutinkin. Mä olin jo pidempään silmäillyt Kultasaarta, ja nyt siellä vapautui karsina loppuvuodesta 2022, mitä mä olin odottanut rahat kourassa jo liki vuoden. Aikaa tuhlaamatta mä maksoin karsinasta varausmaksun ja rupesin metsästämään taloa Hangosta, ja loppu on niin sanotusti historiaa.

Kultasaaren Kartanon omistaja Sofia Kultasaari oli kilpaillut ympäri maailmaa ja hänen tutun tuttuihinsa kuului muun muassa kenttäkuningatar Nikki Ferrari, mikä oli syy miksi halusin Malvan kanssa muuttaa Kultasaareen. Mulla oli ajatuksena pyrkiä Malvan kanssa kilpailemaan vähintään maanlaajuisesti, mutta toivottavasti ihan kansainvälisesti, ja Kultasaaressa olisi varmasti hyvät mahdollisuudet siihen. Siinä missä mä ihastelin hulppeaa tallia, Malva ei ollut millänsäkään astellessaan sisälle talliin. Kaipa se ajatteli vihdoinkin päässeensä arvoiseensa paikkaan, mutta ei yhtään sen hienompaan. “Jo oli hei aikakin”, se olisi varmasti sanonut, ja pyöräyttänyt silmiään. Vastassa oli Eerikaksi esittäytynyt tallityöntekijä, joka opasti mut ja Malvan oikeaan yksiöön, minne pikkutamma meni hitaasti ja vähän epävarmasti, haistellen uutta yksiötään korvat heiluen, ennen kuin se suostui sisälle ja pyörähti omatoimisesti ympäri kääntääkseen turpansa ovelle. “Hyyvä tyttö!” kehuin Malvaa ja rapsutin sen kaulaa. Karsinassa kääntyminen ei ollut mitenkään itsestään selvää vielä kahden vuoden etapissa, mutta selkeästi se oli parempaan päin.