Northvalley Foxglove

Floran isä Northvalley Foxcatcher on perinteinen northvalleylainen; Päämäärätietoinen, mutta ystävällinen, rohkea ja kuuliainen poni. Casper on yksi Northvalleyn kantaoreja miellyttävän ja säänkestävän luonteensa vuoksi, vaikka se onkin vain tavallinen punarautias värikkäiden shetlanninponien laumassa. Se on oman laumansa johtaja ja dominoiva hahmo tallilla. Se vartioi paitsi muita Northvalleyn poneja, myös tulijoita ja menijöitä, ja ilmoittaa kuuluvasti, jos ruoka on myöhässä. Sen kanssa on kuitenkin ilo tehdä töitä, sillä vaikka se on voimakasluontoinen poni, se tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa ja sillä on työmoraalia sekä työniloa. Casper on taitava valjakkoponi ja lisäksi se toimii hyvin ohjastettuna. Sillä on staminaa ja voimaa kuin pienessä kylässä, joten se jaksaa hyvin maraton-osuudet ja jaksaa suorittaa vaikka kaikki osakokeet putkeen. Sillä on ponimaiset, mutta puhtaat askellajit, ja siistit askellajivaihdot, joista se saa usein kehua tuomareilta. Siitosurallaan Casper on myös pärjännyt hyvin, sillä on tällä hetkellä noin kaksikymmentä jälkeläistä pitkin Iso-Britanniaa, joista on kasvanut kilpa-, näyttely- ja siitosponeja, kuten isänsä.

Casperin isä Downbound Foxtail oli norfolkilaisen Downbound Studin kasvattama punarautias shetlanninponiori. Fox oli kovapäinen ja Casperia hankalampi käsitellä, sillä siltä puuttui poikansa miellyttämisenhalu ja yhteistyökyky. Fox ei ollut millään tapaa pahansisuinen, mutta sillä oli suuret mielipiteet joka asiasta ja halusi tehdä asiat omalla tavallaan, mikä ei aina mennyt yksi yhteen ohjaajien tapojen kanssa. Jos Fox halusi mennä vasemmalle, ja ohjaaja oikealle, Fox lähti vasemmalle ja hankasi vastaan, kun sitä yritettiin ohjata oikealle. Sen vuoksi Fox ei ollut erityisen menestyksekäs kilpailuissa, vaikka se olisikin muuten ollut erittäin kestävä ja vankkumaton kilpaponi. Näyttelyissä Fox pärjäsi paremmin, vaikka saikin toisinaan noottia käsiteltävyydestään. Jalostuksessa Fox oli vähemmän suosittu, sillä ei ollut edes kaunista erikoisväriä kompensoimassa sen luonnetta, mutta sitä käytettiin kotona Downboundissa jalostukseen useamman varsan verran, ulkopuolisia varsoja sitten olikin vain pari kappaletta. Yhdistämällä Foxia lempeäluontoisiin tammoihin saatiin Casperin kaltaisia voimakkaita, mutta ystävällisiä kilpaponeja. Fox eli yli 30 vuotta, todennäköisesti ihan vain itsepäisyyttään, mutta lopulta se lopetettiin 33-vuotiaana iän tuomien vaivojen takia.

Casperin emä Northvalley Charisma oli pomminvarma ja kiltti poni, mutta samalla herkkä ja tunsi oman arvonsa, ja oli ehkä hieman diivamainenkin toisinaan. Carrie oli pieni prinsessa, mutta peloton sellainen. Sitä täytyi käsitellä hyvin hellästi, ja samalla ei liian hellästi, minkä vuoksi se ei ollut erityisen suosittu poni Northvalleyssä. Muutama työntekijä kuitenkin arvosti Carrieta, ja nämä muutamat tiesivät, millainen helmi se oli. Sitä piti käsitellä hyvin tietyllä tavalla, mutta se myös palkitsi suuresti. Carrie oli erinomainen valjakkoponi, se oli vankasta shetlanninponin rakenteestaan huolimatta ketterä ja sillä oli hyvät askellajit, joita se periytti myös varsoilleen myöhemmin. Ponimaisen lyhyet, mutta kuten Casperillakin, puhtaat ja se vaihtoi askellajeja nopeasti ja saumattomasti. Näyttelyponi se ei ollut, sillä oli maalaistyyppinen ponirakenne, joka oli tehty työskentelyyn eikä keikistelyyn, vaikka Carrien askellajit tekivätkin vaikutuksen tuomareihin, ja niistä se sai paljon positiivista palautetta. Vaikka kilpaileminen oli Carrien vahvuus, siitä tuli myös hyvä siitostamma. Se kaitsi varsojaan tiukasti mutta lempeästi, vieroittautui niistä hyvin, ja kasvatti selväpäisiä pieniä ponintaimenia. Se oli suojeleva, mutta ei omiva, vaan sen varsoja pystyi käsittelemään alusta asti ilman, että oli vihaista primadonnaa niskassa. Carrie eli lähes 30 vuotta ja se löytyi 28-vuotiaana kuolleena laitumelta sen menehdyttyä kesäyön aikana luonnollisista syistä.

Floran emä Northvalley Belladonna on niinikään Northvalley Stablesin kasvattama shetlanninponitamma. Donna on hyväluontoinen, mutta tammamainen ja varsin äänekäs. Sillä on mielipiteitä joka lähtöön ja ilmaisee ne hyvin selkeästi, eikä sen päätä ole koskaan ollut helppo kääntää, mikä tekee Donnasta hieman haastavan ponin kilpailemiseen. Toisinaan sen kanssa kaikki menee putkeen, mutta joskus sillä on ihan eri mielipide hommasta kuin ohjastajalla, eikä sille voi sitten tehdä kovin paljoa, ja silloin ruusukkeet jää monesti hakematta. Donna on kuitenkin kaikessa itsepäisyydessään rakastettu osa Northvalleyn arkea, ja sille on vaikea olla vihainen, vaikka kisat menisi poskelleen. Se on paitsi hirveän kaunis poni, myös mestarimanipuloija. Sen ei tarvitse kuin räpsytellä ripsiään ja katsoa tummanruskeilla silmillään, ja kaikki kaunat unohtuvat. Donna on myös ansainnut paikkansa tallin kantatammoissa, sillä se on paitsi kantanut ja synnyttänyt hyvin terveitä ja hyvärakenteisia varsoja, myös ollut erinomainen emä varsoilleen, joista on kaikista tullut vahvoja kisaponeja valjakkoon. Nykyisin Donna on itse jäänyt kilpailemisesta eläkkeelle luonteestaan huolimatta erinomaisen kilpauran jälkeen, ja elää eläkepäiviään Northvalleyn nummilaitumilla, ainoana huolenaan onko ruoka ajallaan ja pitävätkö huutelevat orit turpansa kiinni.

Donnan isä Hacksaw Hunchback oli englantilaisen Hacksaw Shetlandsin kasvattama poniroi. Hiirakko ori menestyi näyttelyissä, valjakossa ja siitosorina paitsi hienon rakenteensa, myös hienon luonteensa vuoksi. Hunch oli oriksi varsin rauhallinen ja lempeä poni, joka puuhasteli mielellään niin junnujen kuin sennujen kanssa. Se osasi olla vakavastiotettava kilpaponi kokeneempien ajajien kanssa, ja lasten kanssa se oli luotettava suosikkimöllykkä, jota ei huolestuttanut lasten mekkalointi ja meno pätkän vertaa, mikä teki Hunchista suositun siitosorin myös lasten- ja harrasteponien isäksi. Kilpaelämässään Hunch teki näyttävää uraa valjakkoajossa. Sillä oli voimakkaat askellajit ja hyvä stamina, ja se pärjäsi kaikissa osakokeissa erinomaisesti. Hunch oli hyvin kuuliainen ja helppo ajaa, ja se oli suosittu kilpaponi Hacksawin ohjastajien joukossa. Sillä kilpailikin lähes kaikki Hacksawin kilpaohjastajat. Valjakkouransa jälkeen Hunch keräsi pokaaleja ja ruusukkeita näyttelyistä, ja kakkospalkinnon shetlanninponien englantilaisesta kantakirjasta. Hunch jäi eläkkeelle kahdenkymmenen toisella puolella, ja ehti nauttia eläkepäivistään puoli vuosikymmentä, ennen kuin se lopetettiin hammasvaivojen takia.

Donnan emä Northvalley Ballerina oli Northvalleyn matriarkka. Se oli Donnan tavoin itsepäinen ja äänekäs mielipiteissään, ja kun se päätti jotain, se myös piti päänsä. Belle oli “pienen ja pippurisen’ ruumiillistuma; Alunperin Belleä yritettiin kisata valjakkoajossa, mutta vaikka sillä oli hienot askellajit ja osaamista joka osa-alueeseen, sillä ei vaan ollut yhteistyöhalua hommaan, ja Belle lopetti kilpailemisen jo kuusivuotiaana. Siitä tuli enemmänkin maskottiponi ja ruohonleikkuri, mutta käytettiin sitä myös jalostukseen. Belle synnytti Northvalleyyn kolme varsaa, yhden tamman ja kaksi oria, jotka kaikki olivat onneksi emäänsä helpompia; Orit olivat varsin lauhkeita, Donna kulki emänsä kavionjäljissä, mutta oli emäänsä pehmeämpi. Belle kävi myös muutamissa näyttelyissä ja pääsi kantakirjassa kolmospalkinnolle, mutta siitosuran ohella se ei juurikaan tehnyt paljoa. Laitumella se piti muuta porukkaa kurissa, opetti varsoja - muitakin kuin omiaan - tavoille, ja varmisti, että palvelu pelasi. Belle nukkui pois 27-vuotiaana, ja jätti Northvalleyyn suuren aukon vaikeudestaan huolimatta.

Päiväkirjamerkintä, 00.00 0000, kirjoittanut omistaja

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis aute irure dolor in reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur. Excepteur sint occaecat cupidatat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.